Humidööri on yksinkertaisimmillaan muovipussi ja kosteuselementti. Kauneimmillaan (ja kalliimmillaan) humidööri on upein puuleikkauksin koristeltu puusepäntaidon mestarinäyte.
Humidööri voi olla myös ilmastointi- ja kosteutuslaitten varustettu kokonainen huone. Tällöin puhutaan ns. 'walk-in'-humidööristä.
Helpoin ja halvin tapa harrastuksen alussa on tehdä itselleen väliaikainen humidööri. Tähän tarvitaan tiivis muovipussi, tyhjä sikarilaatikko (muukin laatikko käy) tyhjä filmipurkki ja pumpulia tai oasis-sientä. Filmipurkkiin tehdään reikiä ja sen sisään laitetaan em. kosteutta vettä imevää ainetta, joka kostutetaan tislatulla vedellä. Sikarit laitetaan laatikossa juuri tehdyn kosteuselementin kanssa muovipussiin. Näin aloittelevan afficionadonkin sikarit säilyvät kotioloissa hyvinä.
Hyvä humidööri puolestaan on seetripuulla sisustettu melko tiivis puulaatikko. Ominaisuuksia ja kokoa humidööriin voi valita kukkaron ja maun mukaan. Vaihtoehtoina on laatikon sisälle väliseiniä ja välihyllyjä. Joissakin isommissa humidööreissä on mahdollisuus säilyttää kokonaisia laatikkoita ja niissä on irtosikareille vetolaatikoita.
Sikarit tulisi säilyttää humidöörissä n. 70-80 suhteellisen kosteusprosentin kosteudessa. Kosteusmittari on tällöin verraton apu sikarien säilyttämisessä. Mittari kertoman kosteuden mukaan humidöörin kosteutta voi vähentää ottamalla kosteuselementin välillä pois tai lisätä vaikkapa toisella kosteuselementillä.
Kosteuselementtiin tulisi laittaa tislattua vettä.
Sikarien elvyttäminen on kärsivällisen miehen puuhaa. Kuivaneen sikarin kosteus pitää nostaa hitaasti oikeaksi. Sikarin päällyslehti imee kosteutta hitaammin kuin loput sikarista. Jos sikarin ympäristön kosteutta nostaa liian nopesti, laajenee sisus käärinlehteä nopeammin, sikari räjähtää ja menee polttokelvottmaksi.
Yksi lähestymistapa voisi olla kuivan sikarin sijoittaminen muovipussissa humidööriin. Muovipussi päästää hyvin hitaasti kosteutta, joilloin sikari elpyy oikein. Aikaa jonka sikarin pitää olla muovipussissa humidöörissä on hyvin vaikea antaa yleispätevää neuvoa. Pussin kosteudenläpäisykyky riippuu sen paksuudesta ja muovilaadusta. Elvytettävää sikaria on kuitenkin parempi säilyttää pussissa liian pitkään kuin liian lyhyen aikaa räjähtämisen välttämiseksi.
Jos kuivuneita sikareita on isompi erä, kannattaa ensin yrittää elvyttää yhtä sikaria ja katsoa toimiiko valittu lähestymistapa ja aika.
Kuivuessaan sikari vetäytyy kasaan, eikä elvytetyn sikarin veto ole välttämättä oikein säilytetyn veroinen.
Ei suinkaan. Vaikka tupakkakuoriainen on perkeleellinen otus, on sitä vastaan taisteleminen suhteellisen helppoa.
Mutta mikä on tupakkakuoriainen? Tupakkakuoriainen on nimensä mukaisesti hyönteinen, joka syö tupakkatuotteita, mutta myös muita elintarvikkeita, kuten rusinoita ja erilaisia pähkinöitä.
Ulkonäöltään tupakkakuoriainen on n. 2,5 mm pitkä rusehtavan punainen kuoriainen. Sillä on kovat ja sileät peitinsiivet ja jyrkästi alaspäin taipunut pää. Kuoriaisen nististäminen käsin on hankalaa, pehmeä peukalo ei tahdo riittää sen taltuttamiseksi.
Tupakkakuoriaisen pesiytymisen humidööriin voi havaita paitsi näkemällä itse otuksen, niin myös sikareihin ilmestyvistä reistä. Hyönteinen syö sikarin peitinlehteen halkaisijaltaan noin nuppineulan pään kokoisia reikiä. Hoitamattomana kuoriainen valtaa koko humidöörin ja tekee sikareista selvää jälkeä niin, että ne menevät lopulta polttokelvottomiksi.
Miten tupakkakuoriaista vastaan sitten taistella? Vastaus on yksinkertainen: pakastamalla ja huolehtimalla oikeasta sikarien säilytyskosteudesta ja lämpötilasta.
Tupakkakuoriainen, sen toukat ja munat kestävät suhteellisen huonosti pakastamista. Saastuneet sikarit laitetetaan tiiviisti muovipusseihin pakattuna muutamaksi päiväksi pakkaseen. Joidenkin lähteiden mukaan kolme päivää pakkasessa ei vielä riitä, joidenkin mukaan riittää.
Pakkasesta sikarit siirretään päiväksi pariksi jääkaappiin. Tämä tehdään siksi, että sikarit sulaisivat hitaasti. Nopea sulaminen saattaa vaurioittaa sikareita. Sulattamisen jälkeen kannattaa kosteutta tarkkailla jonkin aikaa. Yleinen mielipide on, että pakastaminen ei vaikuta sikarien makuun tai laatuun.
Kuoriaisen toukat kuoriutuvat n. 24 celsiusasteen lämpötilassa. Näin ollen hyvä keino kuoriaista vastaan on säilyttää sikareita riittävän viileässä.
Vaikka sikarin sisus olisikikin tuholaishyökkäyksen jälkeen kunnossa, kuoriaisen tekemät reiät käärinlehdessä haittaavat polttamista oleellisesti. Reiät voi tukkia kahdella tavalla: Joko soittamalla huilua tai peittämällä reiät. Huilun soittaminen on siis sitä, että sikaria poltettaessa reiät tukitaan sormilla. Tämä ei ole hauskaa, paitsi ehkä seurueen muiden jäsenten mielestä. Mikäli reikiä on paljon, näyttää sikarin polttaminen vähintäänkin hauskalta. Toinen parempi keino on reikien peittäminen paikalla. Paikan saa esimerkiksi pois leikatusta hatusta ja sen voi liimata paikalleen samalla kasviliimalla, jota käytetään vöidenkin kiinnittämiseen.
Kuoriaishyökkyksen jäljeen humidööri pitää puhdistaa huolellisesti. Puhdistusaineita puupinnalle ei voi käyttää, ne pilaavat sen. Sensijaan nihkeä liina ja imurointi ovat hyviä välineitä humidöörin puhdistamiseen.
Homeen voi erottaa mineraalikiteytymistä silmämääräisesti. Mineraalikiteytymä ovat väriltään melko vaaleaa ja selväpiirteistä, tarkasti katsottuna sikarin pintaan on muodostunut ikäänkuin pienenpieniä piikkejä. Home on puolestaan epämääräisempää piirteiltään ja vihertävää tai harmaata.
Hometta voi sikareihin muodostua liian kosteissa olosuhteissa. Mineraalikertymiä on havaittavissa yleensä paremmissa hyvin säilytetyissä ja ikääntyneissä sikareissa. Mikäli nukkaa on sikarin jalassa (sytytyspään poikkipinnassa), on se hometta.
Oikea kosteus riippuu sikarien lisäksi myös afficionadon mausta. Itselleen oikean kosteuden voi löytää kokeilemalla. Kosteuden muuttaminen vaikuttaa paloaikaan, poltettavuuteen ja makuun.
Matkalla ostettujen sikarien hyvinvoinnista on huolehdittava. Sikarikaupoissa on tavallisesti myytävänä avatttavia kosteutuspusseja, jotka vapauttavat avattuna ympärilleen kosteutta. Kun laittaa ostamansa sikarit tällaisen pussin kanssa tiiviiseen muovipussiin, säilyvät sikarit hyvinä kotiin saakka.